Onnistuin tänään keplottelemaan itseni kahteen kertaan ulos tilanteesta, joka olisi vaatinut syömistä. Olen tänään juonut kaksi pientä kuppia kahvia ja 0,5l litraa laittilimua. Tällä hetkellä syön kahta hapankorppua ja juon lasillista piimää. Ajattelin selvitä näillä eväillä huomiseen, joka onkin suuri koitos, sillä työpaikallani on tarjolla paljon ilmaista syötävää.

Eilen, kun oli jumpannut ja käynyt suihkussa, minuun iski hirveä himo syödä. Kuiva-ainekaapissani on puoli pussillista suurinta herkkuani, eli sipsejä, mutten kuitenkaan eilen sortunut niihin vaikka mielessä kävi muutaman kerran. Tunsin oloni huonoksi, minua huimasi ja päätäni särki hieman. Selvisin kuitenkin illasta ja nukahdin vaikka minulla olikin kauhea nälkä.

Tänään luennolla en tehnyt muuta, kuin ajattelut ruokaa. Ajatukset eivät kuitenkaan pyörineet ns.paskaruoan ympärillä vaan riisin. Olen himoinnut riisiä&paistettuja kasviksia jo nämä huikeat kolme päivää. Siltikään en tee mitään himojeni eteen ja tätä kummastelenkin suuresti - voiko itsehillintä oikeasti olla näin suurta ja mistä se johtuu?

Minun täytyy tehdä kouluhommia tänään ja kenties vähä siivota sekä käydä luonnollisesti lenkillä. Voisin vetää ainakin tunnin lenkin ja kerrankin jumpata kunnolla lenkin jälkeen. Huomenna minun täytyy taas herätä seitsemältä tunnin lenkille, sillä en tiedä jaksanko enää huomen illalla mennä lenkille töiden jälkeen. Perjantai aiheuttaa myös suurta hämmennystä, sillä silloin pääsen vain illalla lenkille enkä periaatteessa voi jumpata, jos tahdon olla lauantaina pirtsakkana jälleen lenkillä kello 7.00. Odotan kovasti aikaa, jolloin olen laihtunut ja pystyn kontrolloimaan itseäni rajoittamisen sijaan.

Painoni on näiden kolmen päivän aikana tippunut vain n.kilon. Aamulla taisin painaa kuitenkin 93kiloa, mutta viiden kilon viikkotahtiin tällä ei taida kyetä? Tosin, sunnuntaihin on vielä neljä päivää. Toivotaan parasta.