En edes viitsi kirjoittaa mitä kaikkea pahaa olen syönyt viimeiset kaksi päivää, koska ne tuotteet eivät toden totta ole olleet lähelläkään sitä mitä minun tulisi syödä.

Koin hetkittäisen masennuksen tunteen tänään, kun en saanut suoritettua koulusta saamiani tehtäviä tarpeeksi tehokkaasti ja päätin sen vuoksi lähteä shoppailemaan, jonka ei kyllä koskaan pitäisi läskin mieltä lohduttaa. Tänään kävi kuitenkin toisin.

Rahaa paloi 120 euroa, mutta löysin kaksi toppia, houset, hameen ja liivin, jotka istuivat täydellisesti ja saivat minut näyttämään jopa hyvännäköiseltä. Tulin tästä niin iloiseksi, että kävin vielä äsken tunnin lenkillä vaikka väsyttikin.

Huomenna menen vielä etsimään kenkiä(!) ja asusteita vaatteisiini ja sunnuntaina koittaa kauan odotettu sosiaalinen tapahtuma, joka kyllä edellyttäisi syömistä, mutta saas nähdä mitä keksin vältelläkseni nuo tilanteet.

Olo on loistava, huomenna ylös seitsemältä ja lenkille ja iltapäivällä töihin, josta tulee taas yksi suuri koettelemus :S

Ps. En aio kytätä vaakaa seuraavaan kahteen viikkoon, jos vaikka joulukuun puolessa välissä minua odottaisikin mukava ennenaikainen joululahja ;)

En ole laihtunut kiloissa juurikaan ollenkaan. Vatsanseudulla näen toki muutosta, mutta vaaka näyttää samaa 93 kiloa päivästä toiseen. Alan olla rasittunut tilanteeseen, sillä tunnen, että näen paljon vaivaa asian eteen, mutta mitään ei tapahdu :/

Kumma kyllä, päätäni ei ole särkenyt kertaakaan enkä ole kokenut suuria huimauskohtauksia. Tämän vuoksi minusta tuntuu, että teen jotain todella väärin vaikken ole oikeastaan syönyt mitään, juonut vain mehukeittoa ja light-limuja. Olen pärjännyt joka päivä alle sadalla kalorilla, mutta nyt, kun painoa ei siis tosiaan ole tippunut, minusta tuntuu, ettei mitään tule ikinä tapahtumaankaan.

Miten voi olla mahdollista, että olen urheillut joka päivä, joskus kaksikin kertaa, elänyt alle sadalla kalorilla ja juonut paljon enkä siltikään laihdu? Lihasten kasvusta ei ainakaan voi olla kyse, sillä niiden kasvu on mielestäni ja oman tietämykseni mukaan mahdotonta, koska ne eivät saa mitään millä rakentua.

Tämä on täyttä huijausta sanon minä!

Syön nyt kaksi hapankorppua, juon lasin piimää ja töissä juon muutaman kupin mehukeittoa. Voisin tehdä saman homman vielä keskiviikkona ja torstainakin ja jos perjantai aaamunakaan painoni ei ole tasan 90 leikkaan raajani irti, että paino tippuisi :D

Kirjoitan pikaisesti vain, että torstai oli toivoa täynnä, kunnes mokasin kaikki syömällä paskaa. Oksensin kuitenkin syömäni, joten en tiedä kuinka suuri osa siitä jäi elimistööni?

Eilinen meni myös reisille, en urheillut ja söin :S:SS::S

Tänään olen käynyt jo lenkillä, kohta on edessä töihin lähtö ja ankara kuri.

Pidän toivoa yllä!

Tänään lenkille nouseminen oli verrattain vaikeaa, mutta niinkuin muutkin mielihaluni näinä päivinä, laihtumisen himo nousi päällimmäiseksi ja nousin reippaasti ylös. Yksi syy lenkille lähtemiseen oli myös kiva ja kevyt lumisade, joka on jo pikkuhiljaa muuttunut vesisateeksi. Se siitä talvenalusta, I guess.

Minun on mentävä tänään töihin, joka on oikea houkutusten mekka. Ajattelin lukea tenttiin ja olla kaikessa rauhassa ja syödä sokeritonta mehukeittoa ja juoda pepsi maxia. Kenties haukkaan palan tummaa leipääkin, mutta ne eväät saavat riittää tälle päivälle.

Mieleni tekee älyttömästi pepsi maxia. Minusta tuntuu, että himoitsen sokeria vaikkei sitä maxissa olekaan. Olo on vieläkin hyvä ajoittaisia huimauskohtauksia lukuunottamatta.

Ystäväni esitteli minulle eilen sokerittomia pastilleja, jotka maistuivat hyvältä ja niillä aionkin tyydyttää makeanhimoani. Ajattelin vielä illalla käydä nopealla puolen tunnin lenkille, jos jaksan.

Ja ainiin, painoni näyttäisi olevan nyt n.92 kiloa eli parannusta on tapahtunut. Enää jäljellä kolme ja puoli kuukautta tai 32 kiloa :D

Onnistuin tänään keplottelemaan itseni kahteen kertaan ulos tilanteesta, joka olisi vaatinut syömistä. Olen tänään juonut kaksi pientä kuppia kahvia ja 0,5l litraa laittilimua. Tällä hetkellä syön kahta hapankorppua ja juon lasillista piimää. Ajattelin selvitä näillä eväillä huomiseen, joka onkin suuri koitos, sillä työpaikallani on tarjolla paljon ilmaista syötävää.

Eilen, kun oli jumpannut ja käynyt suihkussa, minuun iski hirveä himo syödä. Kuiva-ainekaapissani on puoli pussillista suurinta herkkuani, eli sipsejä, mutten kuitenkaan eilen sortunut niihin vaikka mielessä kävi muutaman kerran. Tunsin oloni huonoksi, minua huimasi ja päätäni särki hieman. Selvisin kuitenkin illasta ja nukahdin vaikka minulla olikin kauhea nälkä.

Tänään luennolla en tehnyt muuta, kuin ajattelut ruokaa. Ajatukset eivät kuitenkaan pyörineet ns.paskaruoan ympärillä vaan riisin. Olen himoinnut riisiä&paistettuja kasviksia jo nämä huikeat kolme päivää. Siltikään en tee mitään himojeni eteen ja tätä kummastelenkin suuresti - voiko itsehillintä oikeasti olla näin suurta ja mistä se johtuu?

Minun täytyy tehdä kouluhommia tänään ja kenties vähä siivota sekä käydä luonnollisesti lenkillä. Voisin vetää ainakin tunnin lenkin ja kerrankin jumpata kunnolla lenkin jälkeen. Huomenna minun täytyy taas herätä seitsemältä tunnin lenkille, sillä en tiedä jaksanko enää huomen illalla mennä lenkille töiden jälkeen. Perjantai aiheuttaa myös suurta hämmennystä, sillä silloin pääsen vain illalla lenkille enkä periaatteessa voi jumpata, jos tahdon olla lauantaina pirtsakkana jälleen lenkillä kello 7.00. Odotan kovasti aikaa, jolloin olen laihtunut ja pystyn kontrolloimaan itseäni rajoittamisen sijaan.

Painoni on näiden kolmen päivän aikana tippunut vain n.kilon. Aamulla taisin painaa kuitenkin 93kiloa, mutta viiden kilon viikkotahtiin tällä ei taida kyetä? Tosin, sunnuntaihin on vielä neljä päivää. Toivotaan parasta.